Hei,

Olen Anshalla, noin 25v. transnainen täältä jostain Suomesta. Tässä blogissa kerron otsikkokuvan mukaisesti asioista mitä nyt elämään liittyy. Transprosessista, elämästä F64.0-diagnoosin kanssa eli vitun transuna, sekä elämästä lukuisten mielenterveysongelmien kanssa. Ja siitä sun tästä. Blogin tarkoituksena on jakaa tietoa ja vuodattaa tunteita. Ja ehkä saada uusia tuttavuuksiakin!

Pyrin pysymään anonyyminä, joten oikeaa nimeäni, yhteystietojani, tarkkoja faktoja liikkumisestani yms. en tule paljastamaan.

Mutta, hieman tietoa itsestäni: Olen 1991 syntynyt ja pojaksi sillä hetkellä määritelty. Aloitin transprosessini vasta vuoden 2016 lopulla, eli suht tuoreeltaan mutta koko ikäni olen tiennyt jonkin olevan itsessäni väärin. Silloin alle kouluikäisenä sitä vaan ei jotenkin osannut tai uskaltanut laittaa sanoiksi. Olisihan se ollut kiva tajuta jo pienenä vaatekaupassa tokaista 'Hei äite tää on väärä osasto, ne mekot on tuolla' mutta asiat ei aina mene niinkuin pitäisi ja tässä sitä nyt lähestytään kolmenkympin ikäkriisiä. No, onneksi kävi geenien kanssa kuitenkin tuuri ja kirjoitankin nyt sitten "läpimenevän" transnaisen näkökulmasta. Tunnen tästä hieman syyllisyyttä, mutta prosessi on mulle ollut yllättävän "helppo" ja oon ylittänyt kaikki omat odotukseni. Näin ei ole monen monen muun kohdalla ja siksi syyllisyyden tunne.. Toivon kuitenkin voivani antaa vinkkejä millä päästä alkuun ja auttaa läpimenossa. Jos tästä blogista edes yksi ihminen jossain saa mitään apua niin olen iloinen :)

Niin, vaikka tämä prosessi on sujunut hyvin, ei samaa voi sanoa mielenterveydestäni muuten. Prosessi on osaltaan tuonut niin helpotusta kuin uusia murheitakin ja tulen näistä kirjoittamaan (lähi)tulevaisuudessa. Mulla on diagnosoitu vain keskivaikeaa ja vaikeaa masennusta, mutta diagnosoimattomia on sitten muutakin, erinäisiä sosiaaliseen ja tunne-elämään vaikuttavia juttuja. Kaksisuuntaisuutta/epävakautta, ahdistusta, eristäytyvyyttä, estyneisyyttä, OCD, asperger, alexitymia, hypomimia, anoreksia... Tai ainakin jotain näistä, pirullako noista nyt selvää ottaa kun ei ole käynyt terapiassa. Sielunelämä on kuitenkin siis yhtä kaaosta ja ristiriitaa. Näistä asioista tulen kirjoittamaan myöskin. Ja näistä johtuen on tekstit usein negatiivisesti latautuneita.. Toivottavasti joku silti jaksaa lukee.

-Anshalla