Niin... Tässä on viime aikoina, tai oikeastaan jo viime kesästä lähtien, painittu tämän identiteettikysymyksen kanssa ja tilanne on vähän alkanut purkautuun nyt kun oon sairaslomalla ja saan aivan rauhassa vaan olla ja pohtia asioita. Tässä on nyt pitkälle toista vuosikymmentä tullut pidettyä asioita sisällä ja ne pikkuhiljaa sieltä purkautuvat omia aikojaan. Muinoin prosessiin lähtiessäni olin varma että olen tyttö ja sellaisena haluan itseni nähtävän. Ihan tavallisena tyttönä. No tavallaan se on pysynyt samana, on kiva kun sosiaalisesti meenkin läpi, mutta sisäpuolella asiat on ollu kaaoksessa jo hetken. Tähän on eniten vaikuttanut se miten prosessia suunnitellessa ja sen ekan vuoden-pari oli varma että on silvottavaksi menossa, mutta viime kesänä kun HRT alkoi vaikuttaa alkoi myös epäilyttää että meenkö sittenkään. Mua on vähän alkanut pelottaa ne riskit ja enemmän tietoa saatuani on tullut se olo että se lopputulos mitä Suomessa saadaan aikaan ei vaan ole mulle riittävän hyvä ja ylipäätään että oonko varma että tarvin sitä. En tiiä miten helppoo normaalien ihmisten on tämmösiä miettiä mutta näin kun on skitsoidinen persoonallisuushäiriö niin tällaiset tunne-elämän asiat on vaikeita. En oikein pysty halutessanikaan ajatteleen aina asioita kovin syvällisesti ja asioiden ajattelu sen kannalta mitä niistä tunnen on liki mahdotonta. Ne asiat tulee sieltä tajunnasta hiljaa kypsyen ja räjähtää mieleen lähinnä jonkin ärsykkeen kautta satunnaisesti. Kuten aiempi itkukohtaukseni sukuelimistäni. Dysforia mulla normaalisti on suhteellisen mietoa eikä niitä elimiään silleen ajattele paljoa ja niiden kanssa kykenee hyvin elään. Mutta noin se sitten purkautuu ja kerron itselleni mitä oikeesti olen mieltä. Leikkauksen todellakin tarvisin mutta se vaan ei riitä mitä on mahdollista saada. Ja sen kanssa täytyy nyt yrittää elää.

Tilanteen ollessa tämä, sitä alkaa miettimään identiteettiään ja transsukupuolisuutta ja sukupuolia ylipäätään. Selviä faktojahan tässä on se, että oon trans ja oon sosiaalisesti tyttö, niissä ei ole mitään mietittävää. Mutta biologia on sitten toinen asia. Biologian kannalta en koskaan tule olemaan naaras. Aivot voivat olla naaraan ja jopa kromosomit saattavat olla muuta kuin oletetut uroksen, niistä tuskin tuun koskaan saamaan tietoa; mutta kehoni tulee aina olemaan jotain välimallia. Rinnat, rasvan sijainti, lantioluun asento ja jopa siro luustoni ovat naaraan, mutta sukuelimeni tulevat aina olemaan uroksen. Kaikki lisääntymiseen liittyvät elimet ovat uroksen. Ja tärkeintä on se, että tiedän kehoni olleen pojan alunperin.

Kuten nähdään, on selvää etten ole täysin kumpaakaan, olen jotain siitä väliltä. Näinollen transfoobikkojen väite siitä miten transnaisena olen biologialtani mies, on väärin. Mutta väärässä ovat transsukupuolisuuden puolustajatkin, sillä en ole biologisesti nainenkaan. Tai joku positiivisempi ajattelija voisi sanoa molempien olevan oikeassa, mutta se on merkityksetöntä. Transuna luonnollisesti pidän meidän kaikkien transujen puolta, mutta tosiasioiden kiistäminen vain saa meidät näyttämään tyhmiltä. Transnainen ei koskaan tule olemaan cisnainen. Se on fakta jonka kaikki tiedämme, ja jota emme voi muuttaa vaikka kuinka toivomme ja väitämme muuta. Miksi emme voi hyväksyä sitä todellisuutta että tulemme aina olemaan jotain siitä väliltä? Emmekö voi tehdä asioita helpommaksi molemmille puolille ja tehdä sen kompromissin joka vastaa todellisuutta? Vaikka myöntäisimme olevamme biologisesti välimalleja, ei se tekisi meistä yhtään vähempiarvoisia tai muuttaisi sitä että sosiaalisesti olemme silti naisia ja miehiä, sillä sukupuoli on niin paljon enemmän kuin se pelkkä biologia.

Sosiaalinen sukupuoli on omalla tavallaan hyvin yksinkertainen, mutta toisaalta monimutkainen asia jossa transujenkin on ymmärrettävä valtaväestön näkemys ja olla tyrkyttämättä omaa näkökantaamme kuin jotkin helvetin jehovantodistajat. Sosiaalisessa sukupuolessa on lähtökohtaisesti kaksi puolta, ulkoinen ja sisäinen. Sisäinen on se, miten itse tunnemme ja miten haluamme identifioitua. Ulkoinen puolestaan on se mitä näytät ulospäin ja miten muut tulkitsevat sen. Taivaan tosi on että ihmiset sukupuolittavat muut aina joko urokseksi ja naaraaksi, koska lähtökohtaisesti biologisia sukupuolia on kaksi, ja lisääntymisvaisto edellyttää sukupuolten erottelukykyä. Ja kyllä, meillä homoilla on tässä vaistossa hieman jotain häikkää mutta ei nyt tartuta siihen, siitä voin kirjoittaa myöhemmin. Kuitenkin, koska olemme eläimiä siinä missä muutkin lajit -vaikka kuvittelemmekin olevamme jotain enemmän osoittamamme näennäisen älykkyyden vuoksi- sukupuolitamme me muut ulkoisten piirteiden perusteella. Kuten kaikilla muillakin lajeilla, on ihmisilläkin suht selkeitä ulkonäöllisiä eroja joiden perusteella tämän erottelun teemme. Uroksilla on karvaa vähintäänkin naamassa, mutta usein myös rinnassa, vatsassa, selässä ja tietysti perseessä. Sitä minkä helvetin takia ihmisillä ylipäätään kasvaa karvaa perseessä ja vieläpä niin hygieenisesti siinä suoraan reiän kohdalla on asia mitä itsekin haluaisin joltain tutkijalta päästä kysymään! No, siellä on karvaa usein naaraillakin joten ei nyt tarvi panikoida ja heti jättää lukemista kesken vaan kaiva se käsipeili ja karvahöylä esille vähän myöhemmin, sitä sä ajattelit kuitenkin. Muistutan vielä lopuks ettet unohda, niin jatka sä nyt vaan sitä lukemista. Niin, karvojen lisäksi näitä merkkejä löytyy uroksilta jykevämpi kehonrakenne, hirveä hienhaju, kulmikkaampi kasvorakenne ja matalampi ääni. Ja evoluution myötä miehille on myös kehittynyt pakottava tarve lähetellä dickpickejä somessa. Sinänsä mielenkiintoinen ilmiö mutta mulle riittäisi ihan hyvin oman ja vaimon vehkeiden tuijottaminen, ei tässä niitä enempää tarvisi nähdä. No naarailla näitä merkkejä ovat sirommat luut ja kasvonpiirteet, korkeampi ääni ja tissit, joilla on tärkeä tarkoituskin joka tuntuu usein unohtuvan nykyään. Meidän transujen onneksemme nää merkit meidän lajillamme on aika hienovaraisia ja siks on suhteellisen helppoa tämä korjausprosessi. Ajatelkaas jos meillä kasvais sulkia ja naarailla olis piiiitkät värikkäät sulat ja uroksilla pienet tylsän väriset. Tai jos naarailla olisikin neljä kättä! Yritäppä siinä sitten kasvattaa aikuisena yksi pari lisää! Nii, aina vois olla huonomminkin ja kaikki on suhteellista.

Kuitenkin se pointti oli jotain sellaista että meidät sukupuolitetaan meihin synnynnäisesti ohjelmoitujen vaistojen takia. Vaistosta jossain määrin voi opetella 'ulos' mutta tästä(kin) syystä hyvät ystävät ja rakkaat sukulaiset voivat meitä sukupuolittaa väärin vasten omaakin tahtoaan jos emme ulkoisilta piirteiltämme onnistu riittävän hyvin imitoimaan biologisia vastineitamme. Siitä ei kannata vetää kovin isoa hernettä nenään vaan pikemminkin auttaa kyseistä väärin sukupuolittajaa muistamaan että nyt pitää toimia vaistonvastaisesti. Sattuuhan se aina mutta se on osa transihmisen elämää valitettavasti. Tässä kuitenkin on siis pidettävä puoliaan jos oppi ei tunnu ihmisille menevän perille. Mutta jos edellytämme muilta oikein sukupuolittamista, niin pitää meidänkin vähän nähdä vaivaa asian helpottamiseksi. Transmiehen joka lähtee baariin täydessä meikissä, 10sentin koroissa, minimekossa ja yhtä kokoa liian pienissä push-up liiveissä, on aika kohtuutonta odottaa muiden illanviettäjien sukupuolittavan mieheksi. Kärjistetty esimerkki mutta ymmärtänette pointin.

Mutta niin, massaväestön näkökulmasta sukupuolia on siis kaksi ja niihin ihmiset nyt vaan lokeroidaan mielivaltaisesti pidit siitä tai et. Ja tää ei ole mihinkään muuttumassa. Mutta meillä on tässä nyt sellainen yhteiskunnallinen ongelma, että pieni vähemmistö haluaa tämän binäärin ulkopuolelle, ja vieläpä äänekkäästi. Ja feministinatsit on tietysti lähteny tähän mukaan koska virheellisesti kuvitellaan sukupuolen olevan vain sosiaalinen konstruktio jonka hävittämällä transut paranevat ja kaikki saavat olla juuri niin tyttötyttöjä, poikatyttöjä ja tyttöpoikia kuin haluavat. Niin juu anteeksi vaan, te miehekkäät miehet ette ole tähän yhtälöön tervetulleita vaan teidän täytyy hyväksyä kohtalonne feministi-ituhippien tossun alla ja muuttua homoiksi, tai metroseksuaaleiks tai siis mikskä vitussa herkkää naista palvovaa lakeijaa nyt sitten pitäis nykyään kutsua. Sukupuoli ei edelleenkään ole vain sosiaalinen konstruktio ja tästä(kin) syystä mä irtisanoudun transaktivismista ja feminismistä, ja jos suunnitelma pitää niin tulen sen tekeen melko julkisesti tulevana kesänä... Mutta niin, sen sijaan että ajaisimme asianamme tuollaista puhdasta hevonpaskaa me voisimme yrittää saada näille ei-binäärisille ja muille halukkaille kolmannen virallisen 'X' sukupuolimerkinnän passeihin ja sotuun. Tällä hoideltais monta ongelmaa vaikka se vähän byrokratiaa sotkeekin. Mutta tää nyt olis asteen verran toteuttamiskelpoisempi idea kuin joku helvetin sote-uudistus joka alkaa olla saman luokan vitsi kuin länsimetro ja poliisin määrärahat.

Nonii mitäs mä sanoin! Sote kaatui ja hallitus sen mukana!

Tässä sukupuolikiistassa meidän transujen suhteen ongelmaa syntyy siitä, että vaikka sosiaalisesti me oltais kuinka miehiä ja naisia, niin sukupuolen kokonaisuus on meitä vastaan koska biologisesti emme tule koskaan olemaan samalla viivalla kuin cis-vastineemme. Ja puhun nyt lähinnä kumppanin valinnan kannalta koska se on se elämän osa-alue missä tämä valtaosalle meistä konkretisoituu. Me emme syntyneet oikeaan sukupuoleen, ja meiltä on aina jäänyt oleellisia siihen oikeaan sukupuoleen kuuluvia asioita kokematta ja toisaalta joudumme kokemaan valtavaa henkistä ja fyysistä kärsimystä ja läpikäymään hoitoja ja leikkauksia jotka eivät kuulu normaaliin elämään ja kehitykseen. Nämä kokemuserot kasvattavat meistä erilaisia kuin cis-vastineemme, ja se näkyy aina jollain tapaa. Ja lisääntymisemme on käytännössä mahdotonta jos haluamme heterosuhteen. Miehen kehoon syntynyt transnainen yksinkertaisesti ei voi lisääntyä cis-miehen kanssa. Tästä ei voi mitenkään kiistellä, tällaiseen suhteeseen EI synny lasta joka olisi molemman vanhemman biologinen jälkeinen. Ja tämä asia on suurimmalle osalle ihmisistä iso ongelma. Ihmiset haluavat jälkeläisen joka on yhteinen heidän kumppaninsa kanssa, niin se vaan on. Ja transmiesten kohdalla on naurettavaa miten mediassa kohistaan ja aktivistit hypettävät miten transmiehetkin voivat synnyttää ja miten hienoa se on jopa siihen pisteeseen että transmiesten universaaliksi symboliksi tyrkytetään merihevosta koska merihevosurokset ilmeisesti synnyttävät. Siis se on ihan absurdia, 99% transmiehistä EI TODELLAKAAN HALUA TULLA RASKAAKSI JA SYNNYTTÄÄ! Sen dysforisempaa kokemusta on vaikea kuvitella! Transnaisena ymmärrän hiton hyvin miten vittumaista on kun joudumme muksuillemme aina olemaan byrokratian silmissä isä, mutta ei saatana ainakaan emme joudu synnyttämään! Siis transnaiselle se vastine ehkä olis jos meidän vehkeet turpois niin ettei niitä pystyis piilottaan, tissit katois ja joka päivä naamaan humpsahtais joulupukin parta vaikka sitä yrittäis ajaa! Mun paino putos tässä 4kiloo muutamassa päivässä lääkityksen sivuoireena ja oon ollu täysin paniikissa ja stressaantuneempi kuin ikinä koska huomasin että osa painosta on lähtenyt tisseistä, eli ne on pienentyny! Tää on mun pahin mahdollinen pelko ja miltä kuvittelen sen tuntuvan kun transmiehellä alkaa jo iiihan pikkuisen vauvavatsa tuntua&näkyä. Oon ihan täysin paniikissa ja heti kun huomasin mä heitin pilleripurkin piiloon, soitin äidille kysyäkseni lihotusvinkkejä ja tukee ja sit kävin vetään pitsan naamaani ja hain ison pinon karkkia ja sipsiä ja oon niitä vetäny tässä nyt ja panikoin että mistä huomenna saan taas mahdollisimman paljon rasvakaloreita että saisin sen hitusen pienentyneen rintamassan takaisin! Siis ihan täys paniikki! Ja ne on vaan tissit jotka silti ovat edelleen näkyvät ja joiden tiedän kyllä palaavan kun paino nousee MUTTA SILTI! Kuvitelkaa nyt oikeesti miltä transmiehestä tuntuu kun vatsa ja rinnat alkaa kasvaan eikä saa hormonejakaan sinä raskausaikana!! Ei vittu en oikeesti voi edes kuvitella miten vaikeeta se olis. Mulla kävi ihan oikeesti itsemurhakin tänään mielessä kun ajattelin että mitä jos noi rinnat pienenee lisää... Mitä kaikkea transjätkällä käykään mielessä kun joutuu raskauden kokeen... Miettikää vittu sitä!

Mutta niin, sitten tässä kumppania etsiessä törmäämme ongelmaan joka myöskin yritetään lakaista maton alle. Eli genitaalit. Pre- ja non-op transuille tää on asia mihin todella usein voi törmätä. Emme kelpaa potentiaalisille kumppaneille koska meillä on väärät elimet. Aktivistit, feministit ja monet perustransutkin yrittävät tyrkyttää ajatusta ettei niillä ole mitään merkitystä ja kaikkien pitäisi hyväksyä ja pitää heitä cissien veroisena vaikka elimet eivät vastaakaan ulkoista sukupuolta. Jotkut idiootit eivät kerro tästä deitilleen ennen seksiin päätymistä ja ihmettelevät kun sitten tulevat hakatuksi tai vähintäänkin pihalle heitetyksi. SUKUELIMILLÄ ON VÄLIÄ! Ihmisillä on preferenssit etkä voi pakottaa jotakuta innostumaan elimistä joista hän vaan ei kiihotu eikä ole kiinnostunut! Ja post-oppinakin on ymmärrettävä että lisääntymiskyky on monille ehdoton vaatimus! Eikä se neovagina nykytekniikoilla yksinkertaisesti ole sama asia kuin biologinen. Näiden pitäis olla ihan maalaisjärjellä pääteltävissä olevia asioita mutta kun ei, ihmiset vaan on niin tyhmiä..

Mutta tästä päästään tähän mun henkilökohtaiseen identiteetikriisiin... Tässä oon nyt moneen suuntaan perustellut miten sekä oon että en ole tyttö. Sosiaalisesti tilanne on melko pihvi, tyttö mikä tyttö vaikka transu ja tomboy onkin. Mutta biologisesti... No mä en tiedä. Ei vaan ole sanaa tällaiselle välimuodolle. Träppi on se mun mielestä vähiten loukkaavana pidetty ja sekin tienaa mulle aina haukut palstoilla. Transut vaan ei halua että on munlaisia jotka ymmärtää ja jollain tasolla hyväksyy olevansa synteettisiä, puutteellisia tyttöjä. Mä vaan haluisin ettei tämmösistäkin tarvisi stressata, mä haluun vaan olla.. Oon niin väsyny kaikkeen... Se itsemurha on useammin ja useammin alkanut käymään mielessä ja tuntuu että jatkan täällä vaan siks koska mun lähtö aiheuttais omaisille tuskaa jota en heille halua aiheuttaa.. Ehkä se terapia sitten auttaa jaksaan.. Nyt nukkuun, editoin ja julkasen tän aamulla jos taas joudun herään..

 

-Anshalla

PS. Nyt voitte mennä ajeleen ne perskarvanne.