Tuota noin, en nyt tiedä mitenkä tämän aloittaisi.. Kirjoitan nyt ensin varoittavat sanat ja loppuun sitten ne kannustavat.

Oon tässä aikani kuluksi ja blogia varten "tutkimusta" tehdessä lueskellut tänään Mustaorkidea-blogia, ja siitä oli nyt pakko kirjoittaa... Mustaorkidea on siis "detransitioitunut transmies", eli nainen->mies->nainen joka on aivopessyt itsensä täysin transvastaiseksi muiden TERFfien ja väärin perustein transprosessiin lähteneiden ja katuneiden avustuksella. Nää detransitioonerit on oma kulttinsa transpiireissä siinä missä nää transprosessin puolta pitävät himoaktivistitkin mutta ovat vain siirtyneet TERFfien puolelle. Mutta riippumatta siitä miten mulkkuja nää tyypit on, ne on hyviä varoittavia esimerkkejä siitä miten voi käydä kun lähtee transprosessiin miettimättä sitä loppuun asti ja käsittelemättä muita ongelmiaan. En aio edes linkittää siihen blogiin siitä yksinkertaisesta syystä että sen lukeminen ensinnäkin aiheuttaa syöpää ja aivokasvaimia, on se myös itseään etsivälle transihmisen alun mielenterveydelle vaarallista luettavaa. En voi blogia suositella kenellekään ja suosittelen kaikkia pysymään kaukana siitä!

TRANSHOIDOT OVAT PERUUTTAMATTOMIA!!!

Ja arvet ikuisia, muistakaa se! Ja se, että transpolit tekevät virheitä arvioinneissaan. Kuten näistä varoittavista esimerkeistä voi nähdä. Sun täytyy ITSE tietää ootko aivan varma että koet sukupuoliristiriitaa, ja että kokemuksesi ei olekaan jostain muusta ongelmasta oireilua. Transpoleilla ollaan löysätty seulonnassa samalla kun lakiakin ollaan ajamassa itsemäärämisoikeuden suuntaan ja se lisää vastuuta potilaille itse hankkia tietoa ja tehdä entistä enemmän itsetutkiskelua. En nyt ala tässä sen suuremmin tuota itsemääräämisoikeutta kommentoimaan kuin sen verran että sillä on puolensa ja puolensa. Viisaalle ihmiselle se on hieno asia, mutta tyhmälle se on paska asia. Ja jos se nyt ei ole tullut selväksi niin tyhmät ovat niitä jotka päätyvät katumaan, ja voi niitä olisi paljon paljon enemmän tämän myötä.

Ja vaikka ei päätyisi detransitioitumaan asti, voi kokea prosessin olleen virhe. Jälleen siksi että prosessin olettaa olevan ja tuovan jotain mitä se ei ole eikä tuo!

TRANSPROSESSI EI OLE IHMELÄÄKE KAIKKIIN ONGELMIIN!!!

Oon tästä varoitellu ennenkin, transprosessi ei korjaa kaikkia vikoja elämässäsi. Jos olet syrjäytynyt peräkammarin mikälie, ei prosessi tee sinusta kuin taikaiskusta lihatiskin (tanssiklubin) halutuinta jakorasiaa jolla "ystäviä" riittää kuin itikoita ja jota kaikki pitävät niiiiiin kiinnostavana ja ihanana ja kuumana. Verkkosukkisten vetäminen koipiin ja pärstän voitelu meikkivoiteella ei automaattisesti tee sinusta fantasiatyttöä.

Todellisuutta on se, että monet transnaiset eivät koskaan mene läpi naisesta. Ja monet jotka menevät läpi eivät silti ole vallitsevien kauneusihanteiden mukaisesti kauniita, tai edes keskinkertaisia. Ja tässä on valitettavasti iällä suuri merkitys, mitä nuorempana aloitat, sen parempi elintaso-odoite läpimenevyyden suhteen. Mutta ikääkin enemmän on kyse genetiikasta ja sen myötä puhtaasta tuurista. Joillain nyt vain käy geneettinen tuuri ja toisilla ei ja siihen ei oikein voi muuta sanoa kuin että paska säkä. Jos rahaa on, niin jonkinverran pelikenttää voi tasoittaa kauneusleikkauksilla, mutta niissäkin on rajansa ja kyllä siitä naamasta nyt vaan useimmiten pystyy näkemään jos on leikkauksissa käyty. Ei siinä mitään, mä en tuomitse sillä pidän kehoa alustana jota pitäisikin parannella miten nyt huvittaa, mutta jos et halua että kauneusleikkaukset näkyvät ulospäin, niin jälleen paska säkä.

 


 

Noniin mutta siirrytään positiiviseen! Transprosessi voi myös tuoda suurta helpotusta elämään! Monet meistä ovat täysin läpimeneviä ja elävät aivan tavallista naisen elämää. Ja vaikka et menisikään läpi tai olisi kylän kaunein, on silti mahdollista elää hyvää elämää, löytää hyvä puoliso ja olla onnellinen :)

Itse olen ollut prosessissa vasta suhteellisen lyhyen aikaa, pari kolme vuotta, mutta silti voisin väittää olevani yksi näitä oikein diagnosoiduista jotka ovat hyötyneet prosessista. Olen entiseen nähden onnellisempi yleisellä tasolla, ja onnellisempi siihen kuka ja millainen olen. Iso osa miksi olen ollut niin tyytyväinen prosessiini on se, että mietein asiaa pitkään ja joka kantilta enkä siis odottanut sen korjaavan kaikkia ongelmiani. Kuten sanoin transpolillakin, uskoin alusta alkaen prosessin auttavan oloani hieman, mutta en että se parantaisi masennukseni ja syrjäytyneisyyteni. Eikä se olekaan, ne ovat edelleen ongelmia joiden kanssa painin. Mutta se on okei, se ei tule pettymyksenä eikä yllätyksenä sillä tein sen itsetutkiskelun ja tiesin etteivät ne ongelmani johdu sukupuoliristiriidasta. Yhtä lailla kuten tiedän ettei lottovoittokaan korjaisi sitä masennusta ja syrjäytyneisyyttä, se vain helpottaisi toisen yksittäisen ongelman eli rahapulan kanssa.

Ja tää on myös peruste jolla kumoan Mustaorkidean väitteen siitä, että transsukupuolisuus olisi mielenterveyden ongelma, eikä synnynnäinen kehityshäiriö. Ja teen sen väitteen ettei hän ole transsukupuolinen ollenkaan, eikä ole siis todellista transsukupuolisuutta kokenut ja on siten epäpätevä transsukupuolisuus-kokemuksesta kertomaan, sen lisäksi että on täysi mulkku. Hän itse kirjoittaakin kuinka hänen transpolilla tekemissään psykologisissa tutkimuksissa on havaittu vahvoja viitteitä aivan muihin mielenterveyden ongelmiin, jotka sitten vain jostain syystä sivuutettiin ja hänet päästettiin prosessiin vaikkei olisi pitänyt. Ja nyt hänen omien sanojensa mukaan nämä samaisten ongelmien käsittely on johtanut detransitioon. Hänen kokemansa sukupuoliristiriita oli väärintulkittu oire toisesta vakavasta ongelmasta. Se, olisiko oireesta parantunut hoitamalla ne muut ongelmat on arvuuttelun varainen asia. On mahdollista, että sukupuoliristiriidan kokemus ei olisi parantunut ennen miehenä elämisen kokeilua, mutta tässäkin tapauksessa olisi transpolin pitänyt evätä pääsy hoitoihin ja määrätä pidempi seurantajakso pidemmän tosielämänkokeen kanssa. Mutta nää on vaikeita asioita ja toisten mielenterveyden arviointi on vaikeaa joten virheitä sattuu.. Lähtökohtaisesti prosessiin lähteminen on kuitenkin aina omalla vastuulla ja virheellisestä diagnoosista ei voi syyttää kuin itseään.

Ja täytyy myös nostaa pöydälle ilmiö josta nämä äänekkäästi detransitioituneet mulkut eivät koskaan puhu! Eli se, että detransitioituneet henkilöt silloin tällöin päätyvät sittenkin jatkamaan prosessiaan kun havaitsevat että hupsista se diagnoosi olikin oikea ja elämä alkuperäisessä sukupuolessa olikin ihan yhtä dysforista kuin ennen. Tässä voi mennä pitkäkin aika välissä, mutta niin tapahtuu. Ei toki kaikille, mutta jotkut siihen päätyvät.

 


 

No, ei se nyt hirveän positiiviseksi muuttunutkaan mutta mun kantani koko transprosessiin ja sen mainostamiseen onkin varovaista. En voi kenellekään suositella Mustaorkidean blogia sen anti-trans propagandan takia, mutta toisaalta en myöskään halua hypettää prosessia siinä pelossa, että mun takia joku meneekin virheellisesti hoitoihin ja katuu sitä.. Prosessi on oikeasti raskas jopa meille jotka olemme voittaneet geenilotossa ja menemme helposti läpi. Ja totta on sekin, että monet meistä potevat mielenterveysongelmia jopa lopun ikäämme prosessista huolimatta, ja on totta että monet prosessin läpikäyneistä päätyy itsemurhaan. Näitä asioita ei voi kiistää ja voin vain jankuttaa miten tämä prosessi ei ole mikään ihmelääke. Mutta niille jotka tätä miettivät ajan kanssa perusteellisesti, ymmärtävät riskit ja kokevat todellista sukupuoliristiriitaa, on hoidoista varmasti hyötyä ja iloa kuten mulle itsellenikin! Painotan kuitenkin varovaisuutta, kriittistä ajattelua transjuttuja lukiessa ja ennen kaikkea kiirehtimisen välttelyä etenkin sitten SRS leikkauksen suhteen. Kannustan etsimään itse tietoa pitkin nettiä englanniksikin jos kielipää siihen taipuu ja lukemaan faktoihin ja todellisiin kokemuksiin perustuvia artikkeleita. Itse pyrin niitä tuottamaan jossain määrin perseilyni ja vittuiluni ohessa, mutta blogi nyt tässä vaiheessa on sen verran tuore, etten ole kerinnyt kirjoittamaan asioista kovin paljoa. Ja mä en osaa sellaista asenteetonta asiatekstiä kirjoittaa muutenkaan. Niinpä linkitän teidät Tähtisimmun blogiin, jossa näistä asioista puhutaan sekä asenteella että asiallisesti. Tai ainakin asiallisemmin kuin miten mä niistä kirjoittaisin/tulen kirjoittamaan... Kuitenkin blogissa korostuu kriittinen ja objektiivinen ajattelu transsukupuolesta, vaikka kirjoittaja onkin transitioitunut transtyttö.

 

-Anshalla