Kuten viimeksi mainitsin, olen viime aikoina harkinnut astumista esiin omalla nimelläni ja kasvoillani. Syynä tähän on yksinkertaisesti tämänhetkinen trans-poliittinen tilanne joka syö hermoja. Meillä perinteisillä transsukupuolisilla ei ole tällä hetkellä asioitamme ajavaa järjestöä eikä hahmoja, jotka julkisesti toisivat näkemyksiämme esiin. Esitämme mielipiteitämme anonyymisti blogeissamme, valitamme kun asioille ei kukaan tee mitään, mutta emme myöskään itse tee mitään konkreettista. Tämä. Tämä on se syy, koska jonkun olisi korkea aika oikeasti tehdä jotain. Edes yrittää tehdä jotain.

Olen tässä kovasti yrittänyt ymmärtää transidentiteettisiä ihmisiä ja kuten sanoin viimeksikin, tilanne on sellainen että nämä ihmiset nyt vaan (valitettavasti) ovat olemassa eivätkä aio lopettaa omien agendojensa ajamista, mutta meidän transsukupuolisten ei kuitenkaan missään nimessä pidä kääntyä ympäri, vetää housuja kinttuihin ja antaa niiden hemmetin haliwarrujen© poliittisesti panna meitä kuiviltaan perseeseen! Ajakoon omia älyttömyyksiään, on siellä seassa joitain satunnaisia hyviäkin tavoitteita, ja suurin osa tyypeistä on nimenomaan niitä vaarattomia hämmentyneitä nuoria jotka vielä etsivät paikkaansa maailmassa. Mutta kun heistä ne vakavammat ja äänekkäämmät tapaukset alkavat puhua asioista jotka koskettavat myös meidän asioitamme, kuten transhoitoja ja tautiluokituksia, on jonkun saatava meidän äänemme väliin, sillä he kuitenkin voivat saada todella pahaa vahinkoa aikaan jos heidän annetaan edustaa meitä kaikkia.

Olenkin siksi miettinyt olisiko tässä mahdollista alkaa yhdistystä perustamaan asioita ajamaan ja jakamaan tietoa virallisena tahona. En ole ensimmäinen tästä kirjoittanut mutta kukaan ei kuitenkaan ole ottanut asiakseen tehdä asian eteen mitään. Ihan suoraan sanottuna epäilen tulenko itsekään saamaan mitään aikaan, voimavarani kun ovat pahasti miinuksen puolella ja stealth-statuksesta luopuminen ei ole ihan pieni asia sekään. Mutta olisi kiva kuulla olisiko lukijoilla kiinnostusta talkoo-periaatteella osallistua toimintaan jos joskus saisin kuin saisinkin aikaiseksi tehdä jotain asian eteen :)


Asiaan liittyen haluaisin muuten tehdä tässä sellaisen pienen ennustuksen, että transidentiteettiset tulevat ennemmin tai myöhemmin kuolemaan sukupuuttoon. 10-15vuoden sisään veikkaisin. Kyseessä on tämän hetken muotivillitys joka valitettavasti on juuri huipussaan ja vaarallisimmillaan, mutta kuten kaikki villitykset sekin tulee menemään ohi oikean transsukupuolisuuden pysyessä. Transsukupuolisuus ei ole katoamassa mihinkään, kehodysforisia tulee olemaan tasan niin kauan kunnes transsukupuolisuuden perimmäinen syy saadaan varmuudella selvitettyä, sen jälkeen jää nähtäväksi onko ongelma sikiövaiheessa korjattavissa. Mutta identiteettiset kasvavat yli leikistään ja jäljelle jää pieni ruikuttava marginaalivähemmistö.


Sitten pitkästä aikaa ajattelin näitä henkilökohtaisia kuulumisianikin jakaa. Olen tässä potenut varsin ikävää flunssaa, varsin hermoja raastavaa, tiedätte kyllä millaista on kun aivastuttaa, nenä on tukossa ja vuotaa, kurkku on kuin olisi niellyt rullan hiekkapaperia, ääni on täysin maissa, päätä särkee, korvat lukossa ja jotain pientä kuumeentapaistakin on joka puskee hikeä kuin viimeistä päivää ja tuntuu kuin olisi tropiikissa mutta auta armias jos menet ikkunan avaamaan niin olo on vartin päästä kuin juhannuksena räntäsateessa. Muutenkaan tässä ei ole ihan hirveän hääppöisesti mennyt, kitkaa perheen kanssa, kelan kanssa aina samaa paperisotaa, masennusta ja dysforiaa.

Dysforia tosiaan on vähän nostellut päätään ja tässä on taas tullut mietittyä kaikenlaista... Niinkin pienestä asiasta kuin kynsilakasta nousi kunnon itkukohtaus tässä yhtenä päivänä. Hiukset pitäisi leikata kiireesti kun alkavat jo hipoa olkapäitä, mutta tyyliä en meinaa saada päätettyä ja värikin on ollut taas sellainen mistä mieli muuttuu jatkuvasti. Pitkästä aikaa tekisi mieli palata violettiin mutta kun pinkki on myös niin kiva >.< No, ne on pieniä huolia kun rinnalla painaa tämä genitaalikysymys.. Oon yrittänyt tehdä rauhani nykytilanteen kanssa sillä leikkauksessa ihan rehellisesti pelottaa todella paljon moni asia, mutta kyllä se vain on pikkuhiljaa alkanut käymään raskaammaksi ja raskaammaksi näin jatkaa kun haarovälistä puuttuu kaikki mitä siellä pitäisi olla, ja tilalla on tuollaiset täysin irrallisilta ja kehoon kuulumattomilta tuntuvat osat... Tietänette kyllä millaista se on... Leikkausta varten mun pitäis nostaa painoani ainakin viis kiloa mikä tuntuu aivan mahdottomalta tavoitteelta kun syömishäiriöni on pahentunut suorassa suhteessa muuhun pahaan oloon mitä koko ajan vain ruokitaan niin monilta tahoilta. Stressi ja ahdistus kun vie ruokahalun kokonaan ja väkisin syöminen ihan hirveää kidutusta.

Parin viime viikon aikana stressi ja ahdistus ovat olleet moninkertaiset normaaliin nähden kun perheelle on ollut varsin kova pala purtavaksi se etten jaksa esittää heidän vuokseen enää mitään. Ei, kyse ei ole transsukupuolisuudelta sinänsä, se on hyväksytty kohtalaisen hyvin, mutta muuttunut yleinen olemus on noussut ongelmaksi. Ei ole ollut porukan mieleen kun skitsoidi on alkanut purkamaan pikkuisen noita tunnelukkojaan eikä enää istu kahvipöydässä kuin hienohelmojen teekutsuilla konsanaan. Eikä nyt edes mennä siihen vaatekritiikkiin... Kun on pikkuhiljaa asettunut tämä sukupuoli uomiinsa ja on se uutuudenviehätys jo mennyt, niin tässä on paljon tämän alkuvuoden kuluessa tullut keskityttyä ja panostettua sen oman tyylin hakemiseen ja purkamaan niitä tunnelukkoja. Se on yllättävän vaikeaa opetella näin pitkän ajan jälkeen oleen itselleenkin avoin tunteista! On vaikeaa antaa itselle lupa tuntea ja ilmaista etenkin negatiivisia tunteita kun ne on alunperin puolustusmekanismina sulkenut pois. Jotenkin tässä väkisinkin tuo persoonallisuushäiriökin myös sotkee kuvioita, mutta terapiaan pääsy kun tuntuu olevan niin helvetin vaikeaa niin yritä nyt sitten siitäkin tässä kokonaisuudessa ottaa selvää.. Ei ole näillä main ihan helppoa löytää terapeuttia kuudenkympin tuntiliksalla, kaikki pyytävät kahdeksasta kympistä ylöspäin. Tämä 60€/t-hintaraja on merkitsevä siksi, että Kela korvaa terapiasta about 57€ mutta loput menee omasta pussista. Näin kun oot sairaspäivärahoilla ja toimeentulotuella niin ei noita useamman kympin omavastuita ihan noin vain maksella, terapiassa kun pitäisi käydä kerran-kaks viikossa. Sitä hintaa kertyy nopeasti kuin pikavipille korkoa. Että tervetuloa hyvinvointivaltioon jossa mielenterveyspotilaiden turvaverkko on niiiiiiin toimiva ja kattava! -_-  No kuitenkin, ei ole ollu tällainen vähän vähemmän estynyt persoona goottikamoihin verhottuna kovin suosittu viime aikoina..

Pitäiskin muuten kirjoittaa tosta oman tyylin hakemisesta joskus... Onhan se aihelistalla ollut jo monta kuukautta mutta toisaalta en tiedä kuinka laajasti sitä osaisin käsitellä. "Kaikilla kestää löytää se oma tyyli ja aluks kaikki näyttää paskalta tai parhaassa tapauksessa tismalleen samalta kuin kaikki muutkin kadulla. Persoonallisen oman tyylin luominen kestää hetken, mutta on lopulta palkitsevaa. Normaalista massamuodista pitävä puolestaan voi marssia H&M:lle, napata räkistä ensimmäiset vastaantulevat kuteet ja kas, valmista tuli." Joo toi muotipuoli ei ole tässä mielessä mun vahvimpia osa-alueita vaikka alan opiskelija teknisesti edelleen oonkin (kyllä siä koulussa saa vaihtoehtomuotiakin vääntää!) Rintaliiveistä tuun kirjoittaan jos joskus opin miten helvetissä nää koot toimii... Aihetoiveita olis kiva saada, auttaa aina motivaation kanssa!

 

Tällä kertaa nyt ei sitten mitään vinkkiä että mistä aiheesta seuraava kirjoitus tulee olemaan. Keskityn pitkälti nyt vain stressin ja ahdistuksen lieventämiseen ja se tarkoittaa paljon pelaamista. Toisaalta noita erinäisiä tutkimuspapereita on tullut uusia muutama joita olen halunnut käydä läpi täälläkin, ehkä siis jotain kuivakkaa tiedejutskaa tiedossa :P

-Anshalla ☣