Pride kuukausi. Kuukausi, jonka päätarkoitus on saada cisheterot mahdollisimman kiusaantuneiksi hieromalla sukupuolemme moninaisuutta ja ennen kaikkea homouttamme mahdollisimman törkeästi ihmisten naamoille! Ah todellakin, me ihmisten ärtymyksestä ja kiusaantuneisuudesta elinvoimamme saavat nautimme täysin tissein tästä kuusta. Pride-kuukausi on ulostulemisen aikaa, ja saadakseni aikaan mahdollisimman paljon kärsimystä muille, annankin nyt vinkkejä helppoon ulostulemiseen, jotta kaikki te kaapissa olevatkin pääsette aiheuttamaan ja nauttimaan muiden tuskasta!


Nojoo, tiiän että suurin osa lukijoista varmasti pitää pridea jälleen yhtenä älyttömyytenä mihin kukaan täysjärkinen transsukupuolinen ei osallistuisi. Ja olette oikeassa, se on juurikin niin älytöntä, muutta mä tykkään kaikista kivoista kirkkaista väreistä vaikken edes polta pilveä. Ei en mäkään aio osallistua juhlintaan, ei ole ryyppäminenkään mun suosikkiharrastuksia eikä tonne haliwarrujen© sekaan selvinpäin huvita, mutta tykkään kyllä kaduilla nähdä värikkäitä tyyppejä, vähän vaihtelua kun suomalaiset on niin helvetin tylsiä normaalisti..

Transpride on jotain... no älyttömän ristiriitaista. Tavoitteemme on sopeutua muuhun massaan, siis näyttää ihan normaaleilta cissukupuolisilta, vaikka jotkut meistä ovatkin niin kiintyneitä piikkeihin, niitteihin ja ketjuineen kymmenen kiloa painaviin housuihimme ettemme piiloudu joukkoon mitenkään muuten kuin hiippailemalla vaivihkaa lavalle Rammsteinin kanssa.. Mutta tiedätte mitä meinaan. Toisaalta meidän pitäisi kuitenkin osata vaatia perusoikeuksia ja pientä ymmärrystä, ja se on hieman hankalaa jos kukaan ei massasta nosta kättään ja huuda oikeuksiemme puolesta. Mutta kirjoitan siitä teille kiinnostuneille piakkoin erillisen jutun, tuppaa vaan koko ajan ilmaantumaan kaikkea muuta mikä vie aikaa näiden pohdinnoilta :(

Jos nyt unohdetaan se pinnallinen pride, niin on kuitenkin asioita joista transsukupuolisten on hyvä tuntea pientä ylpeyttä siitä mitä kukin itse on, ei siitä mitä "edustamme". Tämä on sellaista perus oman arvon tuntemista ihmisenä ja tervettä itsekkyyttä. Mutta myös pientä rohkeutta. Joo ei ole sinällään rohkeutta valita transitiota itsemurhan sijaan, mutta kyllä se vaan kuitenkin on pientä rohkeutta uskaltaa olla oma itsensä. Transition myötä monet meistä tekevät myös muita elämänmuutoksia joita ei ennen syystä tai toisesta uskaltanut. Itsekin esimerkiksi vaihdoin goottimuotiin kuten olen aina salaa halunnut ja aloin pitää kisukorvia julkisesti ihan vain koska ne on musta söpöt, ihmisten kommenteista ja hihittelystä huolimatta. Nämä tällaiset pienehköt jutut mitä siinä transition ohessa tulee tehtyä, niitä voi kutsua rohkeudeksi. Rohkeus nyt monasti vaan tulee miellettyä sellaisiin isompiin juttuihin liittyväksi mitä elokuvissa nähdään, ryöstön pysäytys, maailmanlopun estäminen ja sen sellaiset, mutta sitä on olemassa tällaista arkisempaakin lajia.

Rohkeutta vaativa juttu on myös se ulostuleminen. Itse omilla ehdoillaan ulostuleminen, sen sijaan että odottaisi sen vain ajan myötä jotenkin tapahtuvan. Se on aika rankkaa, etenkin kasvotusten. Ihmisten reaktioista nyt vaan yksinkertaisesti ei oikein voi tietää. Itselläni on ollut aika helvetin hyvä tilanne siinä että mut on hyväksytty ja vähintäänkin asiaa siedetään mikä on sekin ihan riittävä mulle. Mutta mäkin pelkäsin helvetisti asiasta kertomista etenkin isäukolle ja isovanhemmilleni. Heille kirjoitinkin lopulta lyhyet kirjeet. Äitini oli lopulta ainoa perheenjäsen jolle tulin kasvotusten ulos ja hän sitten kertoi isäpuolelle ja sisaruksilleni. Kysymättä ensin multa mutta ihan sama.. Äidilleni kertominen oli.. no aika spontaani veto ja heitin asian aivan ohimennen. "Niin muuten oon menossa transpolille ens kuussa ja aion siis korjata naiseks. Eiks sun pitäny jo lähtee töihin?" Näin. Meni hyvin 👍Seuras kysymyksiä muutama kuitenkin ja äiti varmaan oli lopulta vähän myöhässä töistä sitten ja meni hetki ennenkuin asia "arkeutui", mutta hyvin kuitenkin. Mutta joskus siis ei vaan kannata ylimiettiä asioita vaan repästä se laastari irti kerrasta. Ja kirje on helppo. Joka tapauksessa ulostulemisesta saa olla ylpeä!


Eipä tässä sitten muuta, vähän töksähtäen lopetan mutta mitä näitä väkisin venyttääkään. Virittelen tässä nyt jonkinlaista kommunikaatioväylää asioista kiinnostuneille ja kirjoittelen siitä sitten kun nyt saan aikaiseksi. Hyvää pride-kuukautta kaikille siitä välittäville! Ja onnea teille jotka aiotte tulla ulos tässä kuussa!

 

-Anshalla ☣

 

PS. Ainiin! Tässä kaikille ihan loistava sketsi pridesta!