Oon tässä miettinyt aina välillä muiden blogeja lukiessa että mistä vitusta nää tyypit (okei lähinnä Tikattu ;) ) löytää jatkuvalla syötöllä kaiken maailman idiootteja jotka menee niiiiin täsmälleen niihin haliwarru©-stereotypioihin joista bloggarit jaksaa valittaa.. Ja sitä kun taas mietin niin tajusin asian johtuvan siitä, millainen olen ja millaiseksi olen oman ympäristöni muovannut. Helpoin selitys miksen ite törmää sellasiin ihmisiin, on varmaankin se, että en ole somessa, mutta myös se, että en myöskään juuri käy ulkona ihmisten ilmoilla. Välttelen ihmisiä niin paljon kuin mahdollista elleivät nyt satu olemaan perhettä tai jo olemassaolevia kavereita. Olen introvertti. Toinen selitys löytyy siitä, hakeudun pääasiassa muiden transsien seuraan. Miksi? Koska ne nyt vaan tuppaa oleen helvetin hyviä tyyppejä, plus aina välillä saa vielä auttaa uudempia "tulokkaita" alkuun. Auttaminen on kivaa, ja olis ollu kiva jos muakin joku olis auttanu alussa. Joku, joka olis kannustanu oleen oma itteni, auttanu kaivaan syvältä sisimmästä kaiken sen mitä oon aina halunnut olla. Mutta kun ei ollut ketään. Ja päinvastoin koinkin välillä että mua rajoitettiin läheisten toimesta. Siitä murtauduin irti, ja nyt vihdoinkin onnellisena (onnellisempana) osaan kulkea pää (ja keskisormi) pystyssä :)

Se miten hyvin transsukupuolisena saa elää ja olla kaikessa rauhassa riippuu pitkälti omasta käytöksestä ja valitettavasti tuurista geenilotossa. Anna toisten olla niin hekin antavat sinun olla, pitkälti toimii. Läpimeno sitten valitettavasti tekee paljon siihen kuinka paljon paskaa ihmisiltä joutuu sietään. Raivostuttava ongelma kulttuurissamme... Kirjoittamisen ja neuvojen antamisen suhteen on valitettavaa etten voi samaistua siihen paskan niskaan saamiseen, mutta en kyllä voisi samalla siitä olla iloisempi. Ja hei joo passing-priviledge, en siis edes saisi valittaa siitä kokemuksen puutteesta. Kaiken lisäks kun oon vielä valkoinen, kantaväestöä, laiha ja ilmeisesti ainakin taksikuskien mielestä varsin pantava niin eihän mulla pitäisi tänä päivänä olla oikeutta pitää koko blogia kun tää on pelkkää valitusta ja ruikutusta. Näillä priviledge-pojoilla pitäis vaan pitää turpani kiinni ja kadota maan päältä eikö niin? ;) Mihinkähän tää juttu oli menossa....

Niin, siis joo, läpimenevänä ei juopot tuu aukoon päätään ja ihmiset ei huutele muutenkaan. Kukaan ei uhoa väkivallalla. Vastapainona sitten kyllä toisaalta saa näin naisena sitä seksuaalista häirintää kokea jos satut väärissä paikoissa (kuten nimenomaan takseissa) hengaan. Eihän sekään kivaa ole, mut, you know... Suurin osa ihmisistä kumminkin ainakin täällä päin Suomea käyttäytyvät asiallisesti & ammattimaisesti ja pitävät mölyt masuissaan selvin päin ollessaan vaikka mielessä oliskin jotain. Ei mulle ole auottu päätä edes kisukorvista, tai kommentoitu ylipäätään, lukuunottamatta yhtä tauolla ollutta raksamiestä joka toivottavasti ei yrittänyt olla sarkastinen niitä kehuessaan.. En nyt yhtään osaa sanoa mitenkä sitten ulkomailla kuten Turun saaristossa ja Savossa suhtaudutaan kun ihmiset tuntuu olevan niin paljon erilaisia heti kun täältä vähän keskemmältä siirtyy sinne reunoja kohti...

Oon huomannu muita transsukupuolisia seuratessani ja keskustellessani sen, että transsukupuolisuus on ihmisille harvoin ongelma ihmissuhteissa. Jos siis meet läpi. Se tuntuu ihmisistä helpommalta käsitellä ja ymmärtää kun puhuvat sellaiselle josta sitä ei päältä näe. Se tekee siitä heille helpomman ymmärtää, koska sä oikeesti näytät siltä että sähän sovit uuteen joukkoon. Siinä myös näkee sen, että ihmiset ovat seksuaalisesti leikkausstatuksen suhteen joustavampia kuin mitä voisi kuvitella! Mutta jos et mene läpi... Silloin alkaa kyseenalaistaminen. Onko siinä transitiossa järkeä? Ihmiset on oikeasti vielä julmia näissä asioissa. Se, että transsukupuolisuus on vähän ikäänkuin muodissa tänä päivänä etenkin nuorison keskuudessa tekee onneksi myös sen, että nuoret ovat hyväksyvämpiä transsukupuolisuudesta ja erilaisuudesta ylipäätään ja läpimeno ei ole niiiin iso juttu. Se vähän luo toivoa mieleeni paremmasta tulevaisuudesta, vaikka mesoankin usein siitä miten näissä sukupuolissa mennään liian pitkälle.

Tätä toivoa sain taas yks päivä erästä kaveriani nähdessä. Kaverini on genderfluidiksi identifioitunut, nyt pitkästä aikaa tavattuamme ei aiheesta sinällään ollut puhetta, mutta kaverini tykkää kertoa juttuja mitä he kaveriporukassaan tekevät, ja aina välillä sivulauseessa kuuluu miten erilaisia he ovat (sisältäen myös transsukupuolisia), miten hyvin he tulevat toimeen ja miten hauskaa heillä on yhdessä. Tästä tulee hieman kateellinen olo kun en ole mukana siinä porukassa, mutta myös erittäin lämmin ja hyvä olo, kuten kaverini positiivisuudesta ylipäätään. Suurin osa ihmisistä mun ympärillä on enemmänkin vakavia ja enemmän tai vähemmän elämästä kärsiviä, ja yksinkertaisesti "aikuisia". Se on suunnattoman lohduttavaa nähdä että on ihmisiä jotka jaksavat hymyillä ja nauraa ja leikkiä ja olla omia lapsenmielisiäkin itsejään, jotka eivät ole menettäneet sitä jotain joka tekee meistä muista "normaaleja" ja tylsiä. Se inspiroi itsekin yrittämään saada elämästä irti enemmän, yrittämään olla positiivisempi ja toteuttaa enemmän sitä omaa lapsekkuutta joka välillä menee piiloon. Se mitä nyt haen tällä, on että haluan muistuttaa kaikkia siitä, että vaikka olisimme (trans)politiikasta eri mieltä, ovat ainakin jotkin tucutetkin ihmisinä aivan ihania<3 eikä ihmisiä kannata aina tuomita pelkästään poliittisten mielipiteiden perusteella :) 

Ja menkää ulos hyppiin ja pomppiin ja pitään hauskaa kun aurinko paistaa, niin mäkin lähden nyt kävelylle ^.^

 

-Anshalla ☣