Oon tässä nyt hetken pitänyt hiljaiseloa blogin ja muun kirjoittelun kanssa ja miettinyt paljon niin omaa kuin bloginkin tulevaisuutta. Haluisinkin nyt vähän jakaa ajatuksiani...

Oon viime aikoina heräillyt siihen, miten arvottomina mielenterveysongelmaisia pidetään, ja se on kaiken transpaskan lisäks syöny alunperinkin vähäistä uskoa ihmisiin ja yhteiskuntaan. Ja jotta asiat olis vielä ihan hitusen huonommin niin samalla on myös perhekin tuottanut pettymyksiä ja ennen läheiset välit on alkanu hiipuun kun en pääse asioista yli vain lakaisemalla ne maton alle, mitä muut puolestaan tekevät. Oonkin nyt sitten taas entistä enemmän sulkeutunu kuoreeni kauas muista ihmisistä, ja täällä taidan myös pysyä. Samalla oon keskittyny yrittään päästä yli ajatuksesta että mun pitää tehdä jotain. Käydä töissä tai koulussa, tehdä jotain ollakseni kunnon kansalainen ja veronmaksaja koska vain siten olisin hyvä ja arvokas ihminen. Koko ikä sitä on tahkottu päähän ja oonhan todellakin yrittäny, mutta käteen on jääny vaan halu vetää ranteet auki. En jaksa sitä enää enkä aio enää yrittää ihan hetkeen. Oon mieluummin arvoton paska kun jatkan "normaalin ja hyvän" elämän tavoittelua. Ehkä alan tekeen pornoo niin ei tarvi sitä persettä enää Kelalle antaa...
Blogia pidempään lukeneet tietää että oon yrittäny hakeutua terapiaan, mutta tässä on yhteiskunnan turvaverkko epäonnistunut aika totaalisesti mun kohdalla, sillä asiahan on ollu vireillä jo vaikka kuinka kauan. Itsellä ei ole jaksamista (eikä rahaa) etsiä sopivaa terapeuttia, enkä ole tähän saanut apua miltään taholta yrityksistäni huolimatta. Eri tahot sanovat kyllä auttavansa etenkin nuoria, joihin vielä lukeudun, tällaisissakin asioissa, mutta käytännössä hakemani apu on jäänyt hyvin pinnalliseksi eikä asia ole edennyt mihinkään. Tämän lisäksi asiaan liittyy sellainenkin hassu juttu, että Kelan tukemaa terapiaa varten täytyy olla aika erityisessä raossa jotta tukea terapiaan saisi. Sun täytyy olla riittävän huonosti voiva että terapian tarve on ilmeinen, mutta ei kuitenkaan liian huonosti voiva, tai Kela toteaa ettei kannata maksaa tukea kun ei susta kuitenkaan tule työkykyistä. Oma oloni varsin todennäköisesti ylittää sen kannattavuuden rajan, ja siksi tässä onkin pitänyt leikkiä paremmin voivaa, mutta ei liian hyvin. Uskomatonta paskaa ja tähän on nyt mennyt hermo enkä jaksa enää sitäkään, joten terapia-haaveet on kuopattu. Positiivisena terapiantapaisena kokemuksena kuitenkin voin suositella TAYSin seksuaalineuvojaa, jolle halutessaan voi lähetettä pyytää vaikka hormonipolilta. Erittäin empaattinen ja asioista tietävä naisihminen, suosittelen kokeilemaan jos on minkäänlaista seksuaalisuuteen liittyvää kysyttävää.

 

Blogin kannalta tilanne on sellainen, että alan varmaan enenevässä määrin vähentään altistumistani transasioille, etenkin tälle politiikalle joka vaan saa vihaiseksi ja ihmisiin pettyneeksi kuten kirjoituksista on varmasti käynyt selväksi. Ja tosiasia nyt vaan on sekin että tässä ei omassa elämässä paljoa tapahdu transasioiden tiimoilta. Niin keskeneräisiä kun tässä vielä paikoin asiat onkin, niin silti jutut vaan tuntuu vähän taakse jääneiltä. Hyvin vaikea ilmaista miltä tämä tuntuu kun tietysti nämä asiat ovat läsnä koko ajan, mutta silti tuntuvat sellaisilta arkisilta, normaaleilta asioilta. Pitkin päivää sulatellaan ja popsitaan pillereitä, peilistä yritetään seurata että kasvaako ne rinnat vielä, jatkuvasti pohditaan dysforiaa ja että mennäkö nyt sitten leikkaukseen vai ei. Unohdan jatkuvasti että kurkkua on leikelty ja että siitä on arpikin (on muuten tuntokin palautunut aiemmin hermovaurioituneelle alueelle leuassa). Ääntäkään ei enää mieti samalla lailla, sen suhteen ei enää ole niin perfektionistinen ja itseltään vaativa. Eniten todellisuutta särkee kaiketi Androcurin kiihdyttämä karvan kasvu leuassa. Spirolla se loppui liki kokonaan mutta nyt on joutunut paljon useammin nyppimään. Kyllähän tässä ystävienkin kanssa transasioista puhutaan ja on ihana seurata heidän hieman tuoreempia transitioitaan, mutta kaikki sekin tuntuu niin tavalliselta. Hekin ovat ihan tavallisia tyttöjä joilla nyt sattuu oleen tällainen samanlainen juttu kesken. Ei transjutuissa vaan ole enää mitään jännää. Paljon enemmän huomiota vie ja päänvaivaa aiheuttavat naisille täysin tyypilliset arkiset asiat. Mitäs tänään pukisi päälleen kun täpötäydestä vaatekaapista ei löydy mitään kivaa vaikka kaikki vaatteet ovat aivan ihania ja mistään ei halua luopua.. Taas pitäisi kulmat nyppiä.. Voi kun turvottaa ja masu näyttää niin isolta... Ulkona on niin kylmä ja lämpimät housut eivät sovi yhteen takin kanssa.. Tekee taas mieli suklaata mutta kun se lihottaa.. Minkä väriseksi hiukset seuraavaksi värjäisi.. Hoitoainetta pitää muistaa ostaa lisää.. Pitäisikö käydä kampaajalla vähän tasoittamassa.. Tarvin uusia kenkiä.. Ja uuden laukun.. Hitsi kun kynsi katkesi.. Ja niin eespäin. Ei näistä oikein artikkeleita kirjoitella. Elämässä paino vaan on enemmän kallistunut muihin asioihin. Oon oikeastaan ihan tyytyväinen siihen, vaikka tavallaan haluaisinkin tehdä enemmän etenkin transnuorten eteen ihan vaan auttamisen ilosta. Hyvin vähän tässä on lopulta pystynyt ketään auttamaan ja kun asiaa mietin niin oon aika pettynyt siihen miten oon päätyny kirjoittaan niin paljon enemmän vuodatusta politiikasta kuin sitä ohjeistusta joka oikeasti saattaisi jotakuta auttaa. Politiikka ja mielipidekirjoitukset menee pikemminkin vaan viihteen puolelle. Ei siinä mitään, onhan sillä viihteelläkin arvonsa, mutta tässä on hieman unohtunut että se ei ehkä auta ketään siinä missä kaikenlaiset vinkit ja ohjeet ja tietopaketit voisivat. Pyrin nyt sitten vähän parantaan tapojani ja yritän kehittää sitä sisältöpuolta. Politiikka-juttuja on pari valmista odottamassa julkaisua jotka tulevat jossain välissä kun huvittaa julkaista, mutta ei kannata odottaa sitä laatua sitten enää hetkeen. Ohjemateriaali kuvituskuvineen on hidasta työstää joten julkaisutahti pysynee maltillisena, joka kuukausi tuskin uutta julkaisua tulee. Ehkä taas myöhemmin innostun uudestaan politiikastakin, mutta suurin osa tietoudestani transasioista maailmalta tulee Redditin kautta ja ilmapiiri siellä muuttuu hetki hetkeltä myrkyllisemmäksi omien arvojeni kannattajia (huoh, eli siis truscumeja.....) kohtaan ja juttujen lukeminen ja tiedonhaku alkaa käydä raskaaksi. Se on harmillinen ilmiö miten itseään äärimmäisen suvaitsevaisiksi kutsuvat ihmiset eivät kuitenkaan suvaitse minkäänlaista mielipiteiden eroavaisuutta, vaan eriävän mielipiteen esittävät haukutaan maan rakoon ja päälle saa vielä tappouhkauksia. Ei ole hetkeen tehnyt mieli edes yrittää keskustella asioista kun näkee muiden saavan tällaisen kohtelun esitettyään hyvin rauhallisesti ja asiallisesti muotoiltuja maltillisiakin mielipiteitä... Muutkin uutiskanavani ovat nekin enemmän ja enemmän ylisuvaitsevaisia kriittisen ja maalaisjärjellä tehtävän ajatustyön jäädessä taka-alalle.. Toisaalla jutut sitten ovat niin transvastaisia onnettomilla argumenteillä ettei niistä saa mitään irti ja vaan vituttaa lukea. Tekee vaikeaksi löytää mitään oikeasti kirjoittamisen arvoista. En yhtään ihmettele Tähtisimmunkin ilmoitusta mahdollisesta lopettamisesta.. Niin sääli kuin se olisikin menettää niinkin samaistuttava ja niin paljon inspiraatiota antanut bloggari, en tässä ilmapiirissä ihmettelisi yhtään jos muutkin kyllästyisi. Ehkä tästä nyt osa menee ihan vaan kaamosmasennuksen piikkiin mutta saamari kun kaikki on niin perseestä nykyään...

Mutta tällaista tänään.. Toivottavasti teidän syksynne sujuvat paremmin.

-Anshalla ☣