Sosiaalisessa mediassa on viime aikoina paljon mainostettu uutta yksinkertaisen nerokasta keinoa kuivata vaatteet ilman erillistä kuivausvaihetta. Idea on niin yksinkertainen, että on suoranainen ihme ettei sitä ole aiemmin keksitty. Kyseessä on tietenkin paperikuivaus.

Paperikuivauksessa pyykin sekaan laitetaan täysi rulla vessapaperia, ja sen teho perustuu paperin huimaan imukykyyn. Paperikuivauksessa suositellaan käytettäväksi korkealuokkaista paperia, jonka keskiö on vesiliukoinen. Vanhanaikainen ruskea kartonkikeskiö on reunoiltaan terävä ja saattaa vahingoittaa herkempiä vaatteita, eikä sen vuoksi sovellu paperikuivauksessa käytettäväksi. Paperikuivaus säästää sekä aikaa että sähköä talouksissa joissa on aiemmin käytetty kuivausrumpua. Kuivausrumpu tuottaa myös lämpöä asuntoon, joka kesäaikaan aiheuttaa ylimääräisiä ilmastointikuluja. Kuivaustelinettä ja -narua käyttäville ajan säästö on merkittävämpi. Vaatteet saa pitkäkestoiseen ilmakuivaukseen nähden huomattavasti nopeammin takaisin käyttöön, ja näin vähenee myös tarve useampien vaatekertojen hankinnalle.

Kuivausmetodia on kritisoitu näin korona-aikaan sopimattomaksi tuhlaukseksi, mutta paperikuivauksen puolestapuhuja Helsingin Aalto-yliopiston dosentti Jouko Keskinen on kommentoinut kritiikkiä lyhytnäköiseksi. Hän huomauttaa paperikuivauksen olevan erinomainen vaihtoehto koronan vuoksi turhaan paperia hamstranneille, sekä vähävaraisille perheille joilla ei ole mahdollisuutta käyttää kuivuria eikä ylimääräistä tilaa pyykkitelineelle. Myös Vihreiden ajama taloyhtiöiden pyykkitupien käyttövero voi seuraavalla hallituskaudella osua vähävaraisten lompakkoon nostaen paperikuivauksen houkuttelevuutta. Perussuomalaiset puolestaan ovatkin tähän tilanteeseen heränneet ja sisäisesti keskustelleet ehdotuksesta vessapaperin arvonlisäveron alentamiseksi, ja kansanedustaja Maru Ahtosen mukaan puolueen jäsenet ovat nostaneet esiin ajatuksen lakialoitteesta jo tällä hallituskaudella.


Artikkelin on MeNaisille kirjoittanut medialukutieteen maisteri Mira Pöysti.